Lc Barlow: Osa 09

Heippatirallaa jälleen!

Seremonian jälkeen ilotulitukset sytyttettiin, ja juhlakansasta ainoana tuore vaimo seurasi niitä. Tom käveli Summerin vierelle ja keskittyi itsekin katsomaan ilotulitteita.

"Oletko sinä kaiken tämän takana?" Tom kysyi rauhallisesti kääntämättä katsettaan.

"Niinkin voisi kai väittää" Summer vastasi, kääntämättä hänkään katsettaan.

"Miksi? Minä en ymmärrä. Mitän me olemme sinulle tehneet?" Tom kysyi sydän palasina. Hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt mitä oli meneillään.

"Ette 'te' olettekaan tehneet minulle mitään. Sinä olet!" Summer sanoi jo hieman tulistuen ja osoitti merkitsevästi Tomia. Nähdessään miehen hämmentyneen ilmeen nainen jatkoi:

"Minä todella rakastuin sinuun. Kyllä, vain niiden yksien treffien aikana. Tiedän, että se kuulostaa typerältä, mutta niin kävi. Kun et sitten enää soitellutkaan, olin täysin rikki. En päässyt sinusta pitkään aikaan yli, ja sitten sain ystävältäni kuulla, että menet naimisiin. Silloin päätin, että laitan vielä sinut kärsimään."

"Olet sairas ja kieroutunut!" Tom ärähti ja jatkoi: "Mutta en ymmärrä, miten Sadie ja Jake liittyvät tähän?" 

"Niin, tähän olinkin tulossa. Tapasin eräänä iltana Jaken, ja kerroin hänelle sydänsuruistani. Kävi ilmi, että Jake todentotisesti oli vaimosi heila aikoinaan. Vaimosi, joka oli satuttanut Jakea pahasti. Niimpä me keksimme suunnitelman, jolla tuhoamme teidät, ja saamme vihdoin ansaitsemamme onnellisen lopun" Summer kertoi, Tomin ilmeen käydessä yhä ja yhä vihaisemmaksi.

Mies oli sanaton. Niin vihainen, surullinen, sydän palasina ja itku kurkussa, ettei pystynyt puhumaan. Näky sai Summerin hymyilemään julmasti:

"Taisimme onnistua."

---

Palatessaan kotiin Tomia odotti jakakäytävän reunalla kaukaisuuksiin tuijottava Sadie. Tom huokaisi syvään. Välienselvittelyn aika.

Kyynel vierähti naisen poskelle, ja tämä aloitti:
"Minä.."
"Älä edes aloita." Tom sanoi jyrkästi. Hetken molemmat olivat hiljaa.

"Minä en voi käsittää, kuinka sinä saatoit!" Tom ärjyi:

"En vaan käsitä. Minä luulin, että rakastit vain minua, niin kuin vihkivalassasi väitit!"

"Tom, olen pahoillani..." Sadie aloitti, vain tullakseen jälleen keskeytetyksi.

"Siinähän olet! Minä olen niin raivoissani, etten tiedä edes mitä tekisin. Nappaanko Radan mukaani ja jätän sinut? Yritänkö antaa anteeksi? Minä en tiedä! Minä tarvitsen aikaa" Tom jatkoi.

"Tom-rakas, minua huijattiin. Rakastan sinua." Sadie yritti vakuutella.

"Ihan sama huijattiinko sinua! Ethän sinä sitä tiennyt pettäessäsi minua!" Tom ärähti.

"Rakas, yritä ymmärtää. Vanhat tunteet vain nousivat pintaan. yritin vastustella niitä... Mutta en pystynytkään. Olisin halunnut lopettaa suhteen meidän vuoksemme, mutten pystynyt. Olen erittäin pahoillani, kadun kaikkea mitä tapahtui Jaken kanssa." Sadie sanoi yrittäen pysyä rauhallisena.

"Ihan oikeasti! Minä olen pahoillani, rakastan vain sinua!" Sadie sanoi ääni väristen. Tom nosti käden kasvoilleen ja hengitteli syvään.

"Äh. Mene pois. En siedä sinua silmissäni. Minun täytyy miettiä asioita..." Tom päätti. Eikä Sadien auttanut muuta kuin hyväksyä tilanne.

---

Seuraavat kaksi kuukautta Barlow'n taloudessa kului hiljaisesti. Tom ja Sadie olivat päättäneet pysyä yhdessä tyttärensä takia, mutta pari hädin tuskin edes puhui toisilleen. Tom oli edelleen todella vihainen, ja antoi sen näkyä.

Mies vietti paljon aikaa tyttärensä kanssa, leikkien ja opettaen tätä. Pikku-Radan seura sai Tomin hieman pirteämmäksi, vaikka mies oli edelleen murtunut.

Tomin päässä pyöri myös Vladislauksen kertomus ennustuksesta, ja mies pohtikin tohtisiko hän kertoa asiasta vaimolleen. Sadie pitäisi häntä varmaan ihan hulluna! Mutta silti, entä jos uhka olikin oikea... Monet kysymykset pyörivät miehen mielessä päivästä toiseen.

Sadie puuhaili paljon puutarhansa kanssa, sillä se oli hyvä tapa välttyä Tomin murhaavilta katseilta. Välillä naisesta tuntui, että katumus söi hänet elävältä.

Jake oli nimittäin jättänyt naiselle pienen matkamuiston. Vasta muutama päivä aikaisemmin Sadie oli huomannut olevansa raskaana, eikä isästä ollut epäilystäkään. Nainen oli yrittänyt tavoittaan tulevan lapsensa isää, mutta mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

---

Eräänä yönä Sadie heräsi kovaan näläntunteeseen.
Voi hitto! nainen kirosi mielessään kuullessaan kolinaa keittiöstä. Tom oli myös yöpalalla. Tästä tulisi jälleen yksi kiusallinen kohtaaminen monien muiden jatkeeksi.

Eipä tässä muu auta... Sadie puri huultaan kävellessään kohti keittiötä.

Sadie sulki makuuhuoneen oven takanaan, mikä sai Tomin tiedostamaan naisen läsnäolon ja kääntämään katseensa ärtyneenä pois.
"Öh, hei?" Sadie sanoit kysyvästi, saaden vastaukseksi vain kiukkuisen murahduksen.

Sadie huokaisi raskaasti ja sanoi:
"Tom, ihan oikeasti. Tämä alkaa olla aika rasittavaa. Me ollaan molemmat aikuisia ihmisiä, meidän pitäisi pystyä puhumaan asiat läpi. Tällainen mykkäkoulu ei voi jatkua."

Tom laski haarukan pöydälle ja pudotti kädet syliinsä, huokaisten syvään.
"En vain tiedä miten suhtautua sinuun. Olen niin loukkaantunut..." Tom sanoi hiljaa.

Sadie asteli lähemmäs aviomiestään.
"Olen sanonut tämän varmaan miljoona kertaa, olen oikeasti pahoillani" nainen sanoi, saaden Tomin turhautumaan.
"En tiedä selviääkö tästä pelkällä anteeksipyytelyllä. En voi enää luottaa sinuun!" mies ärähti.

Sadie puuskahti turhautuneena ja siveli otsaansa rauhoittuakseen. Lopulta nainen sanoi:
"Tiedätkö mitä? Antaa olla. Olen tehnyt kaikkeni että antaisit anteeksi. En enää jaksa. Alapa pikkuhiljaa mies päättää, mihin suuntaan tämä suhde on menossa!"
Saatuaan sanat suustaan Sadie palasi takaisin makuuhuoneeseen, jättäen Tomin pöllämystyneenä keittiöön.

---

Muutamat seuraavat kuukaudet kuluivat edelleen hijaisena, kiusallisena kanssaelona. Sadie oli täysin erilainen, kuin enne viimeistä riitaa.
Inhottaa myöntää, mutta vaimo on oikeassa... tämä ei voi jatkua näin... Tom ajatteli pysähtyessään tuijottamaan vaimoaan, joka seurasi keskittyneesti lempi televiosio-ohjelmaansa.

Mies nosti köden kasvoilleen ja mietti seuraavaa siirtoaan tarkkaan. Mykkäkoulu loppuisi nyt. Tom oli päätöksensä tehnyt.

Mies käveli rohkeasti olohuoneeseen ja istahti vaimonsa viereen, saaden tämän hämmentymään.
"Kuule Sadie, olet täysin oikeassa. Tämä ei voi jatkua näin," mies aloitti. Sadie kohotti kysyvästi kulmakarvojaan jolloin mies jatkoi:
"Kaikesta huolimatta minä rakastan sinua. Olet elämäni nainen ja annan sinulle anteeksi." Tom asetti kätensä Sadien vatsakummulle.
"Aion myös kasvattaa tämän lapsen kuin omani."

Onnen ja helpotuksen kyyneleet nousivat naisen silmiin.
"Kiitos Tom" tämä sanoi ja suuteli aviomiestään ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, mutta yhtä rakastavasti kuin ennen tätä suurta sotkua.

Hellä hetki ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun Tom irtautui vaimostaan.
"Kuule, minulla on tärkeää asiaa. Meidän täytyy keskustella yhdesta asiasta vakavasti. Lupaa että otat tämän tosissasi, vaikka se kuulostaisi mielestäsi tyhmältä." mies sanoi vakavana.

Mies kertoi Sadielle kaiken Vladislauksesta ja tämän vierailusta, kaikista omituisuuksista mitä tämä oli sanonut, ja nainen kuunteli tarkkaan.

"Meidän täytyy varmistaa, että Rada, ja syntymätön lapsi ovat turvassa. Meidän täytyy suojella perhettämme." Sadie sanoi taputtaen vatsaansa. Pian nainen jatkoi:
"Entä jos muuttaisimme? Kadotaan. Ehkä tämä Vladislaus-heppu ei löydä meitä"

EXTRA:

Pohdin tässä itsekseni mitä Tom oikein yrittää tehdä....

Noniin, saihan meidän ihana kantapari sovittua asiansa. Nähtäväksi jää, pysyykö rauha maassa? Minkälainen mukula Sadien masusta pompahtaa? Minne perhe päättää lähteä pakoon Vladia?

Tämä kaikki nähdään seuraavassa osassa, joten...

Seuraavaan kertaan, soronoo!

~wacky