Lc Barlow: Osa 12

Moikkamoi!

 Jospa vaan hypätään suoraan tarinaan!

Sunnuntai aamupäivästä Sadie puuhaili keittiössä. Nainen valmisti perheelleen eväspusseja puistoreissua varten.

"Jännittääkö?" kylpyhuoneesta saapunut Tom kysyi vaimoltaan, joka naurahti:

"Me menemme puistoon, kulta. Lasten kanssa mennään puistoihin. Se on kivaa, mutta ei se nyt kovin jännittävää ole."

"On se minusta ainakin..." mies mumisi kävellessään Sadien ohi olohuoneeseen.

"Voi tuota hupsua miestä..." Sadie ajatteli hymyillen.

"Minä olen ainakin innoissani! Ja niin on varmaan myös Eli, vaikkei se osaa vielä sanoa sitä ääneen. No, ainakaan silleen että sen puhetta ymmärtäisi." Rada hihkui olohuoneessa.

"Hienoa, pikkuiseni! Heti kun äiti saa eväät tehtyä, niin napataan tavarat mukaan ja lähdetään!" Tom innosti tytärtään. Keittiöstä kuului kalahdus, kun Sadie laski ruuanlaittovälineet käsistään.

"Se aika taitaa olla aikalailla nyt!" nainen hymyili pidellen eväspusseja käsissään.

---

Barlow't matkustivat kauas Willow Creekin puistoon, joka oli vanhempien mielestä soveliaampi paikka leikkiville lapsille kuin Windenburgin keskuspuisto, joka sijaitsi keskellä rakennuksia. Täällä lapset saivat sentään olla luonnon helmassa.

Tähän puistoon liittyi myös suuri tunneside. Tämä oli se puisto, jossa Tom ja Sadie olivat vuosia sitten menneet naimisiin. Pari muisteli päivää hiljaa, hymyillen, pidelleen toisiaan käsistä.

Rada oli löytänyt tiensä merirosvolaivan mallisen kiipeilytelineen luo, ja äkkäsi siinä leikkimässä jonkun tuntemattoman lapsen. 

"Hoi! Mikä sun nimi on? Voitais leikkiä yhdessä?" Rada huikkasi ujostelematta.

"Moi! Mä oon Otto, leikitään ihmeessä yhessä" poika vastasi innoissaan.

Ja niimpä kaksikko leikki.
"Hoi kapteeni Otto! Myrsky nousee! Mitä teemme?" Rada eläytyi merirosvo -leikkiin.
"Pitäkää kiinni hatuistanne, me käännymme!" Otto huudahti kääntäen ruoria voimalla.

Kiipeilytelineen nurkilla Elijah hypisteli sormiaan suruissaan. Pieni poika oli kateellinen isosiskolleen joka oli löytänyt itselleen leikkikaverin.

Miksi hän oli aina yksin?

---

Vanhemmat siirtyivät puiston laidalta seuraamaan lasten leikkimistä. Juuri kun he olivat päässeet istumaan, kuului huuto:
"Hei Tom! Pitkästä aikaa!"

Huutaja oli Joaquin, joka hymyili Tomille.

"Ei ole totta!" Tom hämmästeli silmät selällään. Sadie tunsi olonsa hieman ulkopuoliseksi ja totesi: "Minä taidan mennä tämän rahtilaivan kokoisen vatsani kanssa käymään toiletissa... Näin lopuillaan on koko ajan pissahätä.." Sitten nainen liukeni paikalta.

Mies nousi ylös penkiltä ja meni halaamaan ystäväänsä. Miehet vaihtoivat kuulumisia ja puhuivat niitä näitä. Tom esitteli Joaquinille lapsensa ja kertoi Sadien olevan hänen vaimonsa. Joaquin kertoi olevansa yhä sinkku ja asuvansa kaverinsa kanssa. Hän ei vieläkään ollut löytänyt sitä oikeaa.

"Ihan uskomatonta että törmätään tällä lailla! Oon todella iloinen!" Tom jankutti varmaankin viidettä kertaa.
"Niin minäkin, mutta rauhoitu nyt. Ohoh, katsos. Lapsesi sotkee." Joaquin huomautti. Tom kääntyi ympäri ja kauhistui:
"Eli, lopeta heti! Ei saa!" mies torui, mutta pieni Elijah ei ymmärtänyt yhtään mistä oli kysymys.

Saatuaan vessa-asiansa hoidettua Sadie bongasi lammen lähellä olevan grillin, ja unohti kokonaan mukaan pakkaamansa eväsleivät. Tuoreet, juuri paistetut hodarit kuulostivat paljon maukkaammilta naisen mielessä.

Sadie paistoi hodarimakkaroita hymyillen.

Nainen muisteli hääpäiväänsä. Häät pidettiin vuosia sitten tämän saman lammen äärellä, toisella puolella. Se todella oli ollut hänen elämänsä onnellisin päivä.

---

Kun Sadie kokkasi, miehet jatkoivat jutustelua ja vahtivat lapsia.

"....Hetkinen, sun vaimosi. Eikai se vaan ollut se sama blondi tyttö joka oli silloin siellä meidän pitämissä bileissä?" Joaquin tajusi yhtäkkiä, ja sai Tomin virnistämään

"Kyllä hän on."

"Isiiiii! Tuu leikkimään!" Rada huusi merirosvolaivasta, keskeyttäen miesten keskustelun. Tom katsoi Joaquinia merkitsevästi ja tämä ymmärsi. Perhe on ykkösprioriteetti.

Tom nousi penkiltä ja alkoi imitoimaan merihirviötä. Mies ei kuitenkaan ollut yhtään niin pelottava kuin oli ajatellut, sillä Rada ja Otto nauroivat miehen esitykselle katketakseen.

Sadie oli saanut hodarit valmiiksi ja huhuili perhettään:

"Tom, lapset! Tein meille hodareita! Tulkaa syömään!"

Lähes kaikki olivat päässee pöydän ääreen, mutta yhtäkkiä joku tuntematon nainen kiilasi Tomin ja meni tämän paikalle istumaan. Sadie ja Joaquin katsahtivat toisiinsa hieman kiusaantuneina, mutteivat he kehdanneet sanoa naiselle mitään.

Joaquin ja Sadie alkoivat tutustua toisiinsa.

"Oikein hauska tavata Sadie. En olisi koskaan uskonut, että Tom nappaa tuollaisen kaunottaren!" Joaquin kehui.

"Hah, Tom tässä on se kaunotar. Tai no, komistus. En olisi voinut toivoa ketään parempaa" Sadie vastasi naurahtaen.

Rada istui hiljaa ja kuunteli aikuisten juttuja, ja ihmetteli miksei hänen isänsä osallistunut keskusteluun. Tom pönötti hiljaa ja söi hodariaan, tarkkaillen miten hyvin Sadie ja Joaquin tulivat toimeen.

Keskustelussa kävi ilmi, että molempien lempiharrastus oli tanssiminen. Kaksikko puhui aiheesta niin innokkaasti, ettei Tom voinut olla tuntematta sydämessään pientä mustasukkaisuuden pistoa.

Vihdoin viimein tuntematon nainen nousi pöydästä ja päästi Tomin istumaan. Sillä hetkellä Tom ei tosin ollut varma, halusiko hän edes istua tähän seuraan.

Mutta mies istui kuitenkin. Sanaakaan sanomatta mies jatkoi hodarinsa syömistä ja kuunteli Sadien ja Joaquinin keskustelua tanssimisesta. Tomin päätä alkoi kiristää toden teolla, kun Joaquin ehdotti Sadielle tanssiharkka tapaamista.

-----

EXTRA:

 Uhhh, excuse me lady? Miksi nuuhkitte sukuni kantaisää?

En tiennyt että taaperot torkkuu tälleen! Ihan sika söpöä! Näyttää ihan nukkuvalta kissalta :D

En saanut tätä ujutettua tarinaan, mutta halusin mainita. Sadie maalasi tämmösen kivan taulun niin myymisen sijaan päätin että se olisi lahja Radalle.

Huhhahhei. Tätä osaa oli tosi kiva kuvata!

Saatiinpa nähdä pitkästä aikaa Joaquinia, mutta onko tämä välttämättä hyvä asia? Sotkeeko Tomin hyvä ystävä kantaparin välit? Juuri kun kaikki oli hyvin...

Aiheesta lisää ensi osassa!

Seuraavaan kertaan, soronoo!

~wacky