torstai 26. elokuuta 2021

Lc Barlow: Osa 14

Heipsanssaa.
Eipä mulla kummempaa löpöteltävää tälläkään kertaa, joten jatketaan osan pariin!

Tom nautti perjantai illastaan tanssahtelemalla olohuoneessa. Kotityöt oli tehty, etätyöt hoidettu, tuleva ylennys oli vain käsivarren mitan päässä. Mitä mahtavin tunne aloittaa viikonloppu!

Mies kuuli avaimen kääntyvän ulko-oven lukossa, joka oletti saapuvan henkilön olevan hänen vaimonsa.

Sadie astui leveä hymy kasvoillaan sisälle, ja ripusti kotiavaimet omaan naulaansa roikkumaan.
"Hei vain! Mitäs kotiin kuuluu?" nainen sanoi kepeällä äänellä. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut.

Tom lopetti tanssimisen ja sammutti stereot. Ilme vakavana mies kysyi:
"Missä olet oikein ollut?"
Sadie näytti hämmentyneeltä. Oliko Tom vihainen jostain?
"Olin Joaquinin luona tanssi harkoissa.." nainen sanoi hieman hämmentyneesti.

Sadie asteli olohuoneen poikki miehensä luokse, joka ei todellakaan näyttänyt tyytyväiseltä. Nainen kohotti kysyvästi kulmiaan, jolloin Tom huokaisi raskaasti:
"Enkö ole tuonut tarpeeksi selkeästi esiin mielipidettäni siitä, että ravaat jatkuvasti Joaquinilla? Sinun pitäisi olla enemmän kotona minun ja lasten kanssa..."

Nainen otti askeleen taaksepäin ja laski mielessään kymmeneen. Miten tuo mies kehtasi... Hän ei kuitenkaan voinut pidätellä raivoaan.
"No johan on! Minullako ei saisi olla muuta elämää kuin työ ja koti? Ajatteletko oikeasti noin vanhanaikaisesti?" Sadie ärähti. Yhtäkkiä hänen päässään välähti:
"Hetkinen... Ei tässä ole kyse siitä. Sinä et luota minuun! Luulet, että hyppään parhaan ystäväsi syliin hetki kun silmäsi välttää!"

Tom hämmentyi yhtäkkisestä kiukunpuuskasta, ja nosti käden eteensä kuin suojatakseeen itseään vaimonsa raivolta. Mies oli hetken hiljaa miettien mitä sanoisi, mutta hän päätyi kertomaan ruman totuuden:
"Sinä et ole antanut minulle aihetta luottaa sinuun. Et sen jälkeen kun..."

Sadie kuitenkin keskeytti miehen kesken tämän lauseen:
"TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA! Vieläkö me palaamme tähän asiaan? Luulin, että pääsimme siitä jo yli. Sen jälkeen en ole muuta tehnytkään kuin todistellut sinulle rakkauttani!" nainen karjui raivoissaan.
"Älähän nyt rakas... Minä vain.." Tom yritti rauhoitella vaimoaan, siinä onnistumatta.
Miehen lause jäi jälleen kesken naisen karjuessa:
"Sinä vai? Niin mitä! Sinä jos jostain, niin olet kyvytön antamaan anteeksi! Minäkin olen vain tavallinen sim, ja tein virheen."
"Ähh... En jaksa tätä nyt. Unohda koko juttu. Mene ja tee niinkuin haluat!" Tom äyskäisi vaimolleen ja paineli makuuhuoneeseen.

Kiukusta kihisten Sadie talsi maalaustelineelleen ja asetti siihen kankaan. Maalaaminen auttoi aina kaikkiin murheisiin. Mielessää nainen kuitenkin kirosi aviomiestään.
...Vai pitäisi muka unohtaa. Ja paskat! Tästä puhutaan vielä... Mikä oikeus tuolla tyhmällä, tyhmällä miehellä on määräillä minun tekemisiäni. Ei nyt enää keskiajalla eletä...

Tom harrasti mököttämistä maaten sängyllä ja hakaten tyynyä nyrkillään. Hänen teki mieli karjua kiukusta, muttei halunnut muiden perheenjäsenien kuulevan sellaista.

Valitettavasti vanhempien riita oli ollut niin äänekäs, että se oli tavoittanut lasten korvat. Rada yritti lohduttaa vuolaasti itkevää pikkuveljeään, pidätellen itsekin kyyneleitä parhaansa mukaan. Hänen täytyisi nyt olla vahva.

---

Jälleen oli syntymäpäivien aika. Saatuaan kakun kynttilät sytytettyä Sadie lähti hakemaan poikaansa, joka oli leikkimässä huoneessaan.

Elijah puhalsi innokkaana kynttilät äitinsä avustuksella. Liikutuksen kyynel meinasi valahtaa naisen poskelle. Miten nopeasti aika kuluikaan!

Jälleen, sinä iltana ei vietetty pelkästään yksiä synttäreita. Sankareita olisi tänäänkin kaksi. Willasta kasvoi isän avustuksella mitä suloisin taapero!

Suloinen Elijah tyylinmuutoksen jälkeen. Ensimmäiseksi piirteekseen poika sai Erakon.

---

San Myshunon kaupunkiin oli saapunut Lystiä ja Kujeita -festivaalit, minne Rada ha Elijah olivat vaatimalla vaatineet päästä. Kireistä väleistään huolimatta eivät Tom ja Sadie kehdanneet kieltäytyä viemästä lapsiaan sinne. Jos he yrittäisivät olla kuin tavallinen perhe.

"Kuulin, että täällä pääsee maistelemaan eksoottisia ruokia. Mennään Eli!" Rada intoili samantien kun perhe oli noussut ulos taksista. Eli nyökkäsi innoissaan, ja lapset lähtivät juoksemaan kohti ruokakojuja.

Ruokakojulle päästyään Rada ei meinannut pysyä housuissaa.n
"Minä voisin ottaa tuollaisen... äh, en tiedä miten tuo lausutaan.." tyttö sanoi myyjälle nolona ja osoitti annoksen nimeä. Hekotellen myyjä nyökkäsi merkiksi ymmärtämisestä ja totesi, että annoksen tekemiseen menisi hetki.
"Laita isin piikkiin, se tulee kohta perässä. Mulla ei ole rahaa..." tyttö lisäsi vielä nolona ja myyjä vain nauroi.

Tom ja Sadie seisoivat edelleen siihen, mihin taksi oli heidät tiputtaneet. Kiusallinen hiljaisuus vallitsi kaksikon välillä. Tom tuijotteli kenkiensä kärkiä kunnes havahtui siihen kun Sadie aloitti lauseen:
"Krhm... Jospa yritettäisiin käyttäytyä niinkuin normaalit vanhemmat... Lastenhan takia täällä ollaan."
Tom ei vastannut mitään, mutta nyökkäsi väkinäisesti.

Elijah ei pitänyt festareista niin paljon kuin oli aluksi kuvitellut. Ihmisiä oli aivan liikaa! Poika tyytyi syömään annostaan sivussa ja tarkkailemaan hiljaa muita simejä alta kulmien.

Jo aamusta Tomilla oli ollut huono tunne tulevasta päivästä. Epäilykset osoittautuivatkin oikeiksi, kun mies kuuli äänen selkänsä takaa:
"Hei Sadie! Mites harjoitukset sujuvat!" Joaquin oli myös saapunut festareille.
Sadie ei voinut olla kiroamatta tämän huonoa ajoitusta.

Tom kääntyi kannoilaan ja ohitti Joaquini sanomatta tälle sanaakaan, eikä vilkaissutkaan hänen suuntaansa.
"Hei vaan sinullekin...." Joaquin mutisi ja pyöritteli silmiään.

Kuunnellessaan iloista puheensorinaa takanaan Tom näki parhaaksi keskittyä johonkin aivan muuhun. Mies käveli ruokakojulle ja väänsi kireän hymyn kasvoilneen, ja sanoi myyjälle:
"Ilmeisesti tyttäreni tilasi teiltä ruokaa, paljonko olen velkaa?"

Tom istui samaan pöytään tyttärensä kanssa. Ilme vakavana mies alkoi latomaan omaa annostaan suuhunsa. Rada laski haarukkansa pöydälle ja katsoi isänsä kasvoja kummastellen.
"Isi. Miksi te riitelette äidin kanssa koko ajan?" tyttö kysyi.

Katse hievahtamatta Tom totesi lyhyesti:
"Rada kulta, ne ovat aikuisten juttuja. Ei sinun tarvitse huolehtia mistään."

Elijah oli erokkomaisen luonteensa omaisesti vetäytynyt hyvin syrjälle ja kauas muista ihmisistä. Poika toivoi sydämensä pohjasta, että he voisivat lähteä jo takaisin kotia kohti.

Kun kerran Lystiä ja Kujeita -festivaalista oli kyse, päätti Tom liittyä Keppostiljat -joukkueeseen. Tiimin tarkoitus oli juksata ja tehdä jäyniä toiselle joukkueelle.

Tom nosti lasin suihkulähteen alle, ja odotti että lasi täyttyisi. Tämän erikoisen teen juominen liittäisi hänet Keppostelijoihin.

Jo ensimmäisen huikan siemaistuaan Tom alkoi tuntea olonsa

Mies asteli jonkun tuntemattoman naisen luokse ja istui tämän pöytään. Tom alkoi kertoa naisille liioteltuja, pelottavia valheita, uskotellen tälle, että tee jota festareilla tarjotaan on myrkyllistä. Nainen tuijotti Tomia silmät pyöreänä kauhusta, aivan hiljaa. Sepitykset taisivat mennä läpi.

Samaan aikaan, festivaalialueen perukoilla...
"Täällähän sinä olet!" kuului iloinen hihkaisu.

Juoksuaskelin paikalle saapunut Sadie hymyili hengästyneenä.
"Toivoinkin, että löytäisin sinut" nainen sanoi.
"Miksi?" Joaquin kysyi hieman kylmästi.

Sadien hymy hyytyi samantien. Mikähän tuota miestä vaivasi? Ei Joaquin ollut ollut ikinä noin kylmä Sadietä kohtaan. Naisen aivosolut tekivät ylitöitä yrittäessään selvittää mitä oli yhtäkkiä tapahtunut.
"Minä vain..." Sadie mutisi vastaukseksi ja tuijotti kenkiensä kärkiä. Hän ei sen kummempaa sanaa suustaan.

Joaquin nosti käden kasvoilleen ja huokaisi. Tottakai hän oli otettu, siitä ei ollut kysymystäkään. Sadien kaltainen nainen... Mutta mies ei voinut tehdä sitä. Hänen arvonsa eivät sallineet sitä.

Joaquin huokaisi syvään ja sanoi raskaasti:
"Luuletko, etten minä ole huomannut? Miten sinä katsot minua... Älä yritä huijata itseäsi. Sitä ei tule koskaan tapahtumaat. Meistä ei tule ikinä mitään."
Sadie purskahti itkuun. Nainen peitti kasvonsa kädellään ja vain itki. Joaquin pysyi vaiti.

Kyllähän nainen tiesi, miten typerä oli, millainen petturi hän oli. Miten hän päätyi tähän tilanteeseen taas? Sekavat tunteet sekä Tomia että Joaquinia kohtaan myllersivät naisen rinnassa ja hänestä tuntui, että ne saisivat hänet menettämään järkensä pian. Jotain oli tehtävä ja äkkiä.

Festarialueelta kuuluvat äänet kaikuivat etäisesti, ja ne olivat ainoa muu ääni Sadien nyyhytyksen rinnalla. Hetken verran vielä Joaquin katsoi naista säälien, käänsi sitten selkänsä ja käveli pois.
"Ehkä meidän ei kannata jatkaa tanssiharjoituksia.." olivat miehen viimeiset sanat naiselle.

Enää vain tähdet taivaalla lohduttivat Sadieta olemassaolollaan.

-----
Voisi kai sanoa, ettei tiikeri pääse raidoistaan... vai onko se liian ilkeää? En tiedä. No mutta, semmoisiin tunnelmiin jätetään tällä kertaa. Harmi, ettei tätä osaa kuvatessa sattunut saamaan yhtään hassua extra kuvaa :/ 
Mitään ideoita, mitä tapahtuu seuraavaksi? Spekulointi on sallittu, jopa melkein toivottavaa!

Seuraavaan kertaan, soronoo!

1 kommentti:

  1. Ompas paljon ehtinyt tapahtua! Oli ainakin mulla osia luettavana. Willa on todella suloinen ja ihan ilmetty äitinsä :)

    Voi Sadie ja hänen kuvitelmansa... Jään innolla odottamaan uutta osaa!

    VastaaPoista