lauantai 1. helmikuuta 2020

Lc Barlow: Osa 02


Pidemmittä jorinoitta jatketaan tarinaan!

Tom oli hankkinut töitä Teknologia -alalta, ja hänen työnimikkeensä oli Chat tukihenkilö. Ensimmäinen työpäivä oli sujunut ihan mukavasti, vaikka totuttelua se vielä vaatisikin.

Miehen esimies oli kehottanut häntä pelaamaan paljon videopelejä. Tom ei oikein käsittänyt, miten se muka paransi hänen työsuoritustaan, mutta antoi asian olla. Videopelit olivat kuitenkin hauskaa ajanvietettä.

Tom oli päättänyt tehdä itselleen iltapalaksi hedelmäsalaattia. Pilkkoessaan omenoita mies yhtäkkiä muisti jotain.

Tomin kädet valahtivat kyljille tämän todetessa hieman kauhunsekaisin tuntein: 
"Ainiin, huomenna on ne bileet!"

---

Seuraavana aamuna Tom teki itselleen aamiaista vähemmän kauhistuneena. Mitä turhia jännittää, olihan hän aikaisemminkin ollut bileissä. Hän uskalsi jopa veikata, että hänen teinivuosiensa bileet olivat paljon hurjempia kuin mitä näistä olisi tulossa. Sitäpaitsi, ennen bileitä oli vielä työpäivä huolehdittavana.

Tomin toinen työpäivä oli mennyt loistavasti. Mies sai heti ylennyksen, ja pomo oli myös antanut Tomille mojovan bonuksen. Mies ei olisi voinut olla paremmalla tuulella valmistautuessaan bileisiin.

Pippalot pidettiin Windenburgissa Joaquinin talossa. Tom ja Joaquin olivat yhteistuumin todenneet, että Tomin talo oli liian pieni ja nuhjuinen moisille juhlille.

Vieraita alkoi pikkuhiljaa saapua. Yllätyksekseen Tom oli aika innoissaan tulevista juhlista. 

Tom alkoi jammailla muiden vieraiden vanavedessä. Mies ei voinut muuta kuin hymyillä.

Mies ei huomannut, kun Summer astui sisään. Pian hännen hymynsä kuitenkin hyytyi kun hän kuuli Summerin heleän äänen lirkuttavan selkänsä takana: 
"Hei, Tom. Mukava nähdä sinua taas"

Tom etsi Joaquinin käsiinä ja raahasi tämän keittiöön. 
"Mikä ihme sinulla on?" tämä kysyi hämmentyneenä. Tom ei vastannut tämän kysymykseen
"Miksi hitossa sinä kutsuit Summerin?" Tom puhisi vihaisena.

"En minä häntä kutsunut! Ehkä joku näistä muista mimmeistä on sen frendi, ja pyysi sen mukaan!" Joaquin vastasi hieman loukkaantuneena. Pian hän jatkoi: 
"Älä välitä siitä muijasta, mee vaan pitää hauskaa."

Helpommin sanottu kuin tehty. Tom oli niin raivona, että päätti lähteä rantaan katsomaan auringonlaskua ja rauhoittumaan. Hän ei kuitenkaan huomannut, että joku oli seurannut häntä.

Vaaleahiuksinen nainen pinkissä leningissä oli huomannut Tomin ryntäävän ulos talosta poissa tolaltaan, joten tämä oli seurannut miesta rantaan.

Vihdoin nainen saavutti Tomin. Hän taputti miesta hellästi olkapäähän kiinnittääkseen tämän huomion. Tom säpsähti hiukan ja kääntyi ympäri. 
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää. Oletko kunnossa? Huomasin kun juoksit pois talolta..." nainen sanoi hymyillen ystävällisesti. Tom oli hämillään.
"Joo, kaikki on ihan hyvin." mies totesi ykskantaan. 
"Anteeksi töykeyteni, emmehän me edes tunne. Nimeni on Sadie. Sadie Lane" nainen esittäytyi.
"Tom Barlow" brunette sanoi.

Ilta vaihtui yöhön kaksikon keskustellessa kaikesta maan ja taivaan välillä. Tom tunsi perhosia vatsassaan kuullessaan Sadien pehmeän naurun ja nähdessään tämän kauniin hymyn. Kaksikko ei huomannut ajankulua ollenkaan, ja vasta yömyöhään he huomasivat kaikkien muiden vieraiden lähteneen. Huvittuneina he hyvästelivät toisensa ja toivottivat hyvät yöt. 

---

 Seuraavat vuorokaudet kuluivat töitä painaessa. Aina töiden jälkeen Tom harjoitteli ohjelmointia nenä kiinni ruudussa, kunnes silmät alkoivat sojottaa eri suuntiin.

 Jos Tom ei ollut tietokoneella, hän torkkui univelkojaan pois. Hyvin usein hän näki unta eräästä kauniista vaaleahiuksisesta naisesta.

 Eräänä päivänä töistä palatessaan Tom havahtui huudahdukseen:
"Tom! Hei, odota!" 
Huutaja oli Sadie, joka hölkkäsi miestä kohti.

 Tom pyysi naisen sisälle. 
"Tässä tämä sitten on, minun kotini..." mies sanoi varovasti, kun Sadie katseli tutkivasti ympärilleen.

 "Täällä näyttää aika viihtyisältä" nainen lopulta totesi, mikä sai Tomin hymyilemään. 
"Tervetuloa peremmälle vain" tämä virnisti.

 Kaksikko asettui olohuoneeseen juttelemaan. 
"Voitko kuvitella, että joudun pelaamaan videopelejä joka päivä, että menestyisin töissä?" Tom päivitteli.
"Minusta tuo kuullostaa hauskalta." sanoi Sadie ja jatkoi nauraen:
"Jos totta puhutaan, olen aikamoinen nörtti"

Tom jatkoi työjutuista selittämistä, eikä epäonnekseen huomannut, kuinka ihastuneesna Sadie häntä katsoi.

 Jokusen tunnin kuluttua pari uskalsi siirtyä mukavasta keskustelusta kevyeen flirttiin. 
"Älä viitsi, itse olet ihana" Sadie vastasi Tomin juuri heittämään iskurepliikkiin.

 "Olen nähnyt sinusta paljon unia Sadie, mutta en kehtaa kertoa minkälaisia" Tom väläytti saaden naisen kikattamaan.
"No, ehkei sinun tälläkertaa tarvitse" tämä nauroi.

 "Kuule, siitä asti, kun tapasimme siellä rannalla, en ole voinut olla ajattelematta sinua. Oikeasti, Sadie, olet uskomattomin nainen, jonka olen koskaan tavannut" Tom sanoi, ottaen naisen käden omiensa väliin. Miehen sanat saivat Sadien punastumaan.

 Sadie peitti miehen käden omallaan ja hymyili. 
"Olet suloinen. Minun on pakko myöntää, että minulla on.. niinkun, tunteita sinua kohtaan Tom, vahvoja sellaisia." Sadie paljasti.

 Kaksikko irrottautui toisistaan. Hetken oli hiljaista, kunnes Sadie kysyi:
"Joten, onko meillä nyt sitten juttua? Niinkuin jotain sellaista, ettei tapailla muita?" 
"Aletaan vaikka seurustelemaan samantien!" Tom ehdotti nauraen, ja Sadie suostui.

 Pari hellitteli toisiaan vielä jonkin aikaa Tomin sohvalla, kunnes Sadie tajusi katsoa kelloa. 
"Eikä! Minun on aivan pakko lähteä kotiin" nainen parahti.
"Entä jos en päästä sinua?" Tom vitsaili suukottaen uuden tyttöystävänsä otsaa.

 "Tom" Sadie sanoi katsoen Tomia merkitsevästi.
"No hyvä on, mutta seuraavan kerran kun tulet tänne, et muuten lähde" Tom sanoi. Sadien silmät räpäshtivät auki.
"Pyysitkö minua juuri muuttamaan yhteen kanssasi?" tämä kysyi hämmästyneenä.
"Ehkä. Pohdithan ainakin asiaa?" mies vastasi, ja Sadie lupasi tehdä sen.

Ennenkuin Tom päästi naisen lähtemään, oli hänen aivan pakko suudella tätä. Niin pari vaihtoi ensimmäisen, kömpelön suudelmansa, joka ei todellakaan tulisi jäämään viimeiseksi.

-----

EXTRA:

Sadie, koskeeko nenääsi, vai mikä on hätänä? :D

Mun oli tarkoitus oikeasti tehdä tuosta bile/rantakohtauksesta paljon pidempi, ja romanttisempi, mutta peli ei ollut samaa mielta kanssani, hitto soikoon! Piti sitten toteuttaa tämä romanttisuus tylsästi Tomin olohuoneessa. 

Olen myös omasta mieslestäni toivottoman huono kirjoittamaan romanttista lässynläätä, mutta yritin parhaani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti