Lc Barlow: Osa 04

Sadie ja Tom olivat päättää viettää romanttisen leffaillan yhdessä. Ulkona oli huono sää ja Tom oli töiden jälkeen niin väsynyt ette jaksanut tehdä mitään kummempaa. Mikäs sen parempi syy pysyä sisällä elokuvaa katsellen.

Koko elokuvan ajan hiljaa ollut pohtivainen Sadie avasi vihdoin suunsa:

"Hmm... Rakas? Mitä mieltä olet lasten hankinnasta? Olisiko jo sopiva aika?"

Tom väänsi kasvonsa järkyttyneenä todella vaivaantuneen näköiseen hymyn. Mies ei osannut vastata vaimolleen mitä. Vastahan he olivat avioon päässeet, miksi niitä lapsia heti pitäisi tehdä?

Mies käänsi katseensa pois vaimostaan.

"Eihän tässä naimisissa ole kauaa oltu. Ehtiihän niitä vähän myöhemminkin?" Tom sanoi korvaansa raapien. Sadie huokaisi raskaasti.

"No enpä minä tästä ainakaan nuorene! Haluan ehtiä saamaan ison liudan lapsia, ennen kuin olen liian vanha. Ja kurttuinen!" Sadie vuodatti miehelleen.

"Viisi?!" Tom älähti epäuskoisena ja jatkoi:

"Eikö pari riittäisi?"

Nainen asetti kätensä kiukkuisesti lanteilleen ja mulkoili miestään vihaisena.

"Mikä sinua vaivaa? Luulin, että halusit ison perheen!" blondi huusi. Tom mulkoili takaisin.

"Joo joo, mutta nyt on aivan liian aikaista! Eihän tänne mahdu edes kakaroita!" tämä huusi. 

"Vai että ihan kakaroita! Noinko puhut tulevista lapsistamme?!" Sadie raivostui.

Tom alkoi imitoida vaimoaan ilkkuvasti.

"Sinuna olisin varovainen, jos vielä jatkat tuota." Sadie sanoi uhkaavasti. 

"Oletpa lapsellinen, pientä kiusaa edes siedä" Tom marmatti.

"Kuka tässä oikein on lapsellinen?" Sadie ärähti. 

"Ai niin, siitähän tässä on kyse, lapsista ja niiden olemattomuudesta. Minä haluan lapsia, ja sillä sipuli." nainen jatkoi kiivaasti.

Tom kohtti katseensa katon rajaan ja yritti pitää kiukkunsa kurissa. Lopulta mies tyytyi sanomaan:
"Lapsia ei vielä ole, eikä niitä kyllä ihan heti tule. Voisit harkita meneväsi, vaikka esimerkiksi töihin, että meillä on sitten joskus varaa niihin muksuihin." 

Sadie puristi itku kurkussa kätensä nyrkkiin, ja käänsi kasvonsa poispäin miehestään.

Hetken oltuaan hiljaa nainen nousi ylös sohvalta ja kylmäntyynesti suuntasi pois olohuoneesta.

"Mihin sinä luulet meneväsi näin myöhään?" Tom kysyi nyt jo rauhallisemmalla äänellä.

Sadie pysähtyi, mutta ei kääntynyt kohti miestään. Nainen seisoi paikoillaan hetken, pohtien mitä sanoa, mutta todellisuudessa nainen ei itsekään tiennyt mihin oli menossa. Hänen oli vain päästävä hetkeksi rauhoittumaan. Vastaamatta mitään Sadie hyppäsi takaisin arkivaatteisiinsa ja jätti miehensä sohvalle ihmettelemään hänen menoaan.

Sadie juoksi Magnolia Promenaden keskuskatua pitkin sataman suuntaan. Nainen puhisi kiukkuisesti juostessaan. Miten Tom saattoikin olla niin idiootti?

Sadie oli aina tiennyt haluavansa äidiksi. Nimeomaan suhteellisen nuorena. Nainen ei kestänyt sellaista mahdollisuutta, ettei tulisi näkemään lastenlastensa häitä, joten hän tiesi, että omat lapset oli hankittava mahdollisimman nuorena. Tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun hän olisi henkisesti valmis. Ja Sadie oli.

Nainen oli juossut pienelle laiturille, jonka päässä oli kalastuspaikka. Luonnossa oleskelu oli Sadielle kuin lomaa. Siellä hän pystyi rentoutumaan ja huolet unohtuivat.

Jostain syystä tälläkertaa asia ei kuitenkaan ollut niin. Heittäessään onkivavan veteen Sadie ei tuntenut päätään kiristävän kiukun laantuvan. Olivatkohan he toimineet Tomin kanssa sittenkin liian nopeasti?

Noin puolen tunnin kuluttua nainen nosti vedestä pallokalan, ja hymyili ensimmäistä kertaa moneen tuntiin. Sadie hymyili räpiköivälle kalalle ja päästi sen takaisin veteen.

"Sinullakin on varmaan perhe jossain..." nainen sanoi hiljaa.

Sillä välin parin kotona Tom päätti mennä nukkumaan. Kyllähän hänen vaimonsa pitäisi huolen itsestään, ja totta puhuen mies oli tällä hetkellä aivan liian kiukkuinen edes huolehtiakseen.

Vasta aamun sarastaessa Sadie säpsähti takaisin maan pinnalle. 

"Voihan himputti!" nainen älähti kauhistuneena, heitti onkivavan laiturille ja lähti juoksemaan kotiin.

"Mitähän Tom mahtaa ajatella kun tulen näin myöhään kotiin?" Sadie pohti hiipiessään ovesta sisään. Eteisessä, olohuoneessa eikä keittiössä näkynyt ristin sielua.

 

Sadie kurkisti varovasti makuuhuoneeseen ja tunnistettuaan sängyssä olevan möykyn Tomiksi, tämä sipsutti hipi hiljaa sängyn luokse. Nainen asettui varovasti miehensä viereen nukkumaan, toivottaen tälle hiljaa hyvää yötä.

 

Kun Sadie vihdoin heräsi, oli Tom jo kadonnut töihin useita tunteja aikaisemmin. Nainen nousi valmistamaan itselleen ja Tomille päivällistä, ja toivoi, ettei mies töistä tullessaan olisi kovin vihainen viime yöstä.

Sadie ei ollut kuullut oven kolahtavan ja Tomin astuvan sisään.

"Huomenta" sanoi Tom hieman sarkastisesti, mikä sai naisen jähmettymään paikoilleen. Pian hän kuitenkin rentoutui ja sanoi:

"Tein meille juustopastaa päivälliseksi."

Tom otti itselleen annoksen ja asettui istumaan vaimonsa viereen. Pari ei puhunut mitään hetkeen, ennenkuin mies uskalsi rikkoa hiljaisuuden: 

"Olen pahoillani eilisestä. Hermostuin ihan liikaa. Pelkään vain, että jos saisimme piakkoin lapsia, että emme pärjäisi. Haluan varmistaa, että lapsemme saisivat kaiken, mistä voivat uneksia."

"Ymmärrän kyllä, ja minäkin pyydän anteeksi. Olin muutenkin ajatellut alkaa etsiä töitä pian." Sadie vastasi. 

"Mihin muuten menit viime yönä? Taisit tulla vasta aikaisin aamulla kotiin?" Tom uteli. Nainen suoristautuituolillaan ja katsoi miehensä suuntaan.

"Sataman suunnalla kalastamassa. Se rauhoittaa minua kun suutun" tämä vastasi.

"Tuliko saalista?" mies kysyi.

"Ei merestä, mutta olenhan minä aikamoisen vonkaleen saanut" Sadie sanoi flirttailevasti, ja Tom punastui.

Muutamia päiviä riidan sopimisen jälkeen Sadie uppoutui etsimään itselleen töitä. 

"Tämä etsiminenkin käy jo ihan työstä! Äh! Miten turhauttavaa!" Sadie marisi, kun mitään ei meinannut löytyä.

"Tom! Sain töitä!" Sadie hihkui hypätessään sängylle miehensä viereen. 

"Taidemaalari uralta!" nainen kiljaisi, ennen kuin Tom ehti edes kysyä. 

"Tosi upeaa! Voitaisiin varmaa juhlistaa asiaa?" mies kehui iskien silmää, mikä sai Sadien kikattamaan kovasti.

Töiden alkamiseen oli muutama päivä aikaa, jolloin Sadie hioi taitojaan maalaajana. Hänen ammattinimikkeensä oli taidemaalarin avustaja, mutta nainen oli varma että kovalla työllä hän pääsisi ylenemään suhteellisen nopeasti urallaan.

Ensimmäinen työpäivä oli sujunut muuten ongelmitta, mutta nainen oli sairastunut kesken kaiken. 

"Ei hemmetti" Sadie kirosi pahan olon aallon pyykäistessä ylitseen.

Nainen suuntasi oitis tietokoneelle tilaamaan netistä lääkettä itselleen, sillä ei aikonut olla päivääkään poissa töistä.

Kuin taikaiskusta lääke myös tehosi, ja Sadie voi paremmin kuin aikoihin.

Eräänä päivänä tullessaan töistä Tom oli rättiväsynyt. Mies kuuli takapihalta kolinaa ja kaivamisen ääniä, ja meni ihmeissään tutkimaan, mistä äänet tulivat.

Yllätyksekseen Tom löysi vaimonsa kykkimässä istutuslaatikoiden yltä. 

"Öm, mitä sinä teet?" mies kysyi ymmällään, johon Sadie naurahti:

"Pöljäkö sinä olet? Istutan kasveja. Ajattelin puutarhan perustamisen olevan hyvä idea. Siten voimme käyttää itsekasvattamia hedelmiä ja yrttejä ruuanlaittoon."

Tom katsoi enemmön ympärilleen ja oli vaikuttunut näkemästään. Sadiestä oli kuoriutunut ahkera vaimo.

"Tuo on kyllä tosi hyvä idea. Olen tosi ylpeä sinusta" Tom sanoi saaden Sadien hymyilemään.

Saatuaan puutarhahommat hoidettua Sadie siirtyi kylpyhuoneeseen tekemään raskaustestiä, jonka oli lääkkeen oston yhteydessä hankkinut. Hänellä oli ollut omituinen olo siitä asti, kun he olivat Tomin kanssa juhlistaneet Sadien saamaa työpaikkaa.

Testi näytti positiivista. Sadien sydämen täytti onnellinen ja lämmin tunne, ja hänestä tuntui että olisi voinut alkaa kiljua. Hetken kuluttua nainen kuitenkin älähti:

"Voi ei! Mitä Tom tähän sanoo?!"

-----

EXTRA:

 Ihana Sadie <3 Tuo pallokala kyllä näyttää vähän kärsivältä... :D

Pallokala kyllä tosiaan oikeasti päätyi Sadien tavaraluetteloon ja pilaantui sinne. Itselle jäi myös hiukan sellainen fiilis, että tuo pariskunnan riita oli ajoittain aika hassu. Toisaalta tää pariskunta itsessäänkin on aika omituinen välillä. :D