Lc Barlow: Osa 05

Heippatirallaa!

Noniin, mihis me viimeksi jäätiinkään? Tuore aviopari riiteli lastenhankinnasta. Jonkun ajan kuluttua  Sadie teki joutui raskaustestin, joka näytti positiivista. Nainen oli iloinen, mutta pelkää kuollakseen miehensä reaktiota. Miten Tom reagoi? Se nähdään nyt.

Sadie oli mennyt hakemaan itselleen iltapalaa. Napattuaan annoksen ja suljettuaan jääkaapin oven, nainen kääntyi ympäri ja näki miehensä. Sadie nielaisi. 

"Kulta, onko kaikki hyvin? Vaikutat jotenkin oudolta..." Tom ihmetteli.

Sadie katsoi miestään punnitsevasti ja mietti kuumeisesti miten esittäisi asiansa. 

"No tuota.. Siis, nyt on käynyt semmoinen pieni juttu... Että tuota.. Minä olen raskaana" nainen takelteli ja odotti kauhuissaan miehensä reaktiota.

Tom oli hetken hiljaa, mutta se oli vasta tyyntä myrskyn edellä. Pian pakokauhu otti miehen valtaansa, ja tämä alkoi ravata ympyrää eteisessä toistellen itsekseen erilaisia lausahduksia ja pohdintoja siitä, miten he tulisivat pärjäämään vauvan kanssa.

Sadie katsoi miehensä touhua ja huokaisi:

"Kulta, lopeta jo. Ei asia ratkea tuolla lailla ympyrää pyörien." 

Naisen sanat menivät kuitenkin kuin kuuloille korville ja tämä alkoi jo hermostua. 

"Istutaan alas ja jutellaan, senkin ääliö!" Sadie kivahti kovaan ääneen, ja Tom pysähtyi kuin seinään.

Sadie käveli aviomiehensä ohi istuakseen alas. Tom taas katsoi pöllämystyneenä vaimonsa selkää ja totesi huokaisten:

"Taisin vähän tulla hulluksi"

"Ai niinkö meinaat? Tuleppa nyt istumaan, nappaa vaikka itsellesi iltapalaa samalla" Sadie sanoi.

Mies teki työtä käskettyä ja pian kaksikko istuikin vierekkäin mutustamassa juustopastaa. 

"Rauhoituitko jo?" Sadie kysyi varovasti. Tom hymähti.

"Joo, ja anteeksi. Onhan tuo iso uutinen. Ei minulla mitään lapsia vastaan. Pelkään vain niin, että en voi antaa hänelle kaikkea tarvitsemaansa." tämä sanoi.

"Kaikki, mitä lapsemme tarvitsee, on meidän tukemme ja rakkautemme. Kattohan meillä onkin jo pään päällä." Sadie huomautti.

"Olet varmasti oikeassa." Tom sanoi katsahtaen vaimoonsa ja jatkoi:

"Kyllä me yhden vauvan kanssa pärjäämme" 

"Oletko varma, että niitä on masussani vain yksi?" Sadie sanoi leikkisästi kohottaen kulmiaan. Kysymys sai kuitenkin Tomin vakavoitumaan ja näyttäen jälleen kauhistuneelta. Miehen reaktio sai Sadien nauramaan. 

"Se oli vitsi" nainen nauroi vedet silmissä, mutta Tom ei vakuuttunut.

---

Arki perheenlisäystä odotellessa sujui normaalisti. Molemmat kävivät töissä, ja Sadielle oli jopa napsahtanut ylennys. Nainen tanssahteli hieman voiton tanssia ylennyksen kunniaksi, siinä missä Tom valitteli kuumeista ja huonoa oloaan.

"En kyllä malta odottaa, että pääset syntymään" Sadie sanoi vatsalleen paijaten sitä.

"Ei sillä mikään kiire ole ulos, että ehditään saada rahaa säästöön" Tom sanoi haukotellen kuunneltuaan vaimonsa yksinpuhelua. 

"Mutta nyt menen nukkumaan" tämä jatkoi haukotellen.

Katsottuaan uupuneen miehensa raahautuvan sisälle taloon Sadie tallusti takapihalle hoitamaan puutarhaansa. 

"Tekin olette minun pikku vauveleitani" nainen höpötti kasveilleen kastellessaan niitä.

Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä ja Sadie siirtyi sisälle. Harjatessaan hampaitaan nainen ei voinut olla ajattelematta miten häntä oli tähän mennessä elämässä onnistanut. Hän oli vielä nuori ja kaunis, hänellä oli upea aviomies ja esikoinen matkalla maailmaan.

Ainoa, mitä nainen ehkä jäi kaipaamaan ura, ja sekin oli työn alla. Heti kun vauva syntyisi, nainen ryntäisi oikopäätä takaisin töihin ja hankkisi mahdollisimman paljon ylennyksiä ennen kuin hankkisi seuraavan lapsensa.

Pitkän päivän väsymys iski Sadieen kuin sata volttia. Naisen silmät lupsuivat kiinni.
"Pakko päästä nukkumaan" Sadie mutisi pyyhkäisten silmiään.

Nainen käveli makuuhuoneeseen ja heitti yövaatteet ylleen.

Kaivautuessaan peiton alle nainen ei voinut olla hymyilemättä makeasti. Hän oli oikeasti onnellinen

---

Tom painoi töitä yömyöhään. Miehestä tuntui, että hänen päänsä oli räjähtää. Töissä ei sujunut, vauva tulossa, muutenkin rahasta teki tiukkaa... Stressiä oli aivan liikaa. Mies painoi päänsä pöytään ja huokaisi. Tämä kuitenkin säpäshti takaisin maan pinnalle kun hänen puhelimensa alkoi soimaan.

Puolen tunnin kuluttua Tom löysi itsensä tallustelemasta Windenburgin jyrkänteen läheisyydestä. Tomin ystävä Joaquin oli kutsunut hänet mukaansa tanssibileisiin.

"Olikohan tämä sittenkään hyvä idea..." mies pohti ääneen kävellessään kohti bilepaikkaa. 

"Olisi kai Sadielle voinut edes lapun jättää..."

Hieman ujosti Tom liittyi tanssivien simien joukkoon. Mies alkoi keinuttaa itseään musiikin tahdissa ja sulki silmänsä.

Musiikin kovetessa kovenivat myös Tomin tanssiliikkeet, ja tämä saikin osakseen hieman kummastuneita katseita. Mies ei välittänyt tästä vähääkään, hänellä oli valtavan hauskaa.

Tanssiessaan Tom tunsi kaiken stressin liukenevan kehostaan. Hän ei muistanu, milloin hänellä olisi ollut niin rento olo.

"Wohoo! Mikä boogie?!" Tom huuteli kanssatanssijoille iloisesti, ja muutama vastasi pistämällä nyrkit ilmaan ja huutamalla.

Ilta oli venynyt pidemmaksi kuin Tom oli ajatellut. Paikalle kannettu baaritiski ei ainakaan ollut edistänyt miehen kotiin lähtemistä. Mies tunsi alkoholin kuplivan päässään vielä astuessaan hiljaa ulko-ovestaan sisään.

Tom oli juuri ehtinyt heittää mielessään rukouksen, että vaimonsa olisi vielä unten mailla, kun olohuoneesta kuului tuima kysymys:

"Missäs sitä ollaan oltu?"

-----

EXTRAT:

 Tom näyttää tosi komealta tässä kuvassa! Vladislaus taitaa olla samaa mieltä :D

 Pökkyräinen Alfonso tanssibileissä. Mä niin tyksin ku Tom ja Alfonso on kavereita <3 Vaikkakaan en oo asiaa saanut ainakaan toistaiseksi usutettua tarinaan mitenkään... ;)

Vladislaus baarimikkoilemassa päivänvalossa.... Vai peittääkö noi lehdet niin paljon ettei se paistu? Tuskin.

Osan lyhyydestä johtuen tosiaan saatte nauttia muutamasta extrakuvasta :)

Voi ei Tom, nyt olet lirissä! 0_o Kuvittelenko muuten vaan, vai laitanko nuo söpöläiset nahistelemaan jostain melkein koko ajan? No mutta, eipä avioliitto käsittääkseni koko ajan olekaan ruusuilla tanssimista.