Lc Barlow: Osa 06

Heippatirallaa!

Sadie nousi ylös tietokoneen äärestä ja kohtasi miehensä. 

"Missä ihmeessä sinä olet oikein luuhannut, senkin vätys?! Tiedätkö kuinka huolissani olen ollut?!" Sadie huusi täristen raivosta. Tom ei voinut kuin tuijottaa vaimoaan, sillä tämän nopeatahtinen huuto ei uponnut hänen humalaiseen päähänsä. Tomin harmiksi nainen huomasi tämän

"OLETKO SINÄ HUMALASSA?!" Sadie kiljui.

Tom nyökkäsi surkeana. Sadie teki kaikkensa rauhoittuakseen ja huokaisi syvään. 

"Antaa olla. Mene nukkumaan jurrisi pois, mutta usko vain, tästä vielä keskustellaan!" nainen sanoi mukoillen vihaisesti miestään, joka tämän jälkeen raahusti surkeana makuuhuoneeseen.

Sadie siirtyi itse keittiöön ja nappasi juustopastaa jääkaapista. Muutama kyynel kihosi naisen silmiin. Häntä loukkasi miehensä käytös suuresti.

Aikaa kului ja Sadien vatsa kasvoi kasvamistaan. Nainen oli päättänyt vihdoin soittaa töihin jäädäkseen loppuraskauden ajaksi perhelomalle. Asiat olivat muutenkin taas kunnossa, sillä Tom ja Sadie olivat sopineet riitansa. Tom sai kyllä tehdä paljon naisen anteeksiannon eteen, mutta oli vihdoin saavuttanut sen.

Töistä vapautuneen ajan Sadie käytti tutkimalla naapuruston kasveja. Hän oli tähän mennessä löytänyt karhunvatukoita ja liljoja, joita oli myös napannut omaan puutarhaansa.

"Alan kyllä olla aikamoinen valas.." Sadie tuumi herätessään eräänä aamuna. Hyvä ettei hän joutunut pyytämään Tomia nostaman häntä istumaan.

---

Eräänä iltana aviopari istui sohvalla syöden illallista. 

"Joko lastenhuone on valmis?" naine kysyi viitaten olohuoneen nurkassa olevaan oveen. 

"Alkaa se olla. Pitää vielä muutama juttu ostaa" vastasi Tom, suu täynnä ruokaa.

Eräänä aamuna Sadien synnytyspoltot alkoivat. 

"Tom! Soita äkkiä taksi, vauva syntyy!" nainen huusi miehelleen.

Taksi jätti pariskunnan sairaalan etuovelle. Heti autosta päästyään Tomille iski paniikki. 

"Apua! Auttakaa! Vauvani syntyy!" mies huusi juosten ympyrää sairaalan pihalla.

"Miehiä ei tosiaan oli tarkoitettu tähän hommaan..." Sadie huokaisi ja huusi sitten miehelleen:

"Älä ole idiootti vaan auta minut sisälle!"

Sadie pääsi vaivoin vastaanottotiskille, eikä Tomista ollut yhtään apua. Mies jäi odotustilaan panikoimaan saaden arvostelevan katseen vastaanottotiskin virkailijalta.

"Kyllä, tuo ääliö on minun mieheni. Mutta kuitenkin, pitäisi päästä synnyttämään." Sadie hymyili virkailijalle.

"Ja mahdollisimman nopeasti sitten, tässä alkaa olla tukalat paikat!" Sadie voihkaisi uuden supistuksen iskiessä.

Sadielle oli määrätty lääkäri ja synnytyssali 1. Tuskissaan ja lievän pakokauhun vallassa nainen taapersi kohti synnytyssalia.

Synnytys oli pitkä ja raskas, mutta lopulta Sadien käsivarsille laskettiin pieni, terve tyttövauva. Vauva sai nimekseen Rada.

---

Rada oli vanhempiensa silmäterä. Tom oli innostunut vanhemmuudesta enemmän kuin oli kuvitellut, eikä halunnut päästä pientä tytärtään pois silmistään hetkeksikään. Hyvä jos edes antoi vaimonsa hoitaa tätä. 

Sadie pääsi pitkästä aikaa palaamaan maalausharrastuksensa pariin.

Tuoreet vanhemmat pääsivät harvoin vapaalle, mutta Romantiikka festareiden saapuessa San Myshunoon pariskunta otti ja lähetti tyttärensä hoitoon tapahtuman ajaksi.

"Oli maailman paras idea lähteä tänne!" Sadie kuiskasi miehensä korvaan ja suukotti tätä poskelle. Tom ei voinut muuta kuin hymyillä. Elämä oli tällä hetkellä täydellistä.

Ilta hämärtyi pian tapahtuman alun jälkeen. Sadie ja Tom suuntasivat juomalähteelle.

"Onko tämä mansikkamehua? Näyttää ainakin siltä." Tom pohti ääneen nostaessaan lasin virtaavan juoman alle.

"Ei, senkin pöhkö. Tämä on kirsikankukkateetä. Sillä sanotaan olevan taianomaisia vaikutuksia.." Sadie sanoi mysteerisesti katsoen miestään alta kulmain. Tom katsoi virnuillen takaisin ja tyytyi olemaan hiljaa.

Tomista tuntui, että hänen sydämensä olisi hohkanut rakkautta ulospäin. Sadie oli ollut oikeassa, juomassa oli jotain mystistä. Rakkaudestaan myös ruokaan pariskunta päätti käydä tilaamassa hiukopalaa.

Pariskunnan odotellessa ruokia Tom nappasi vaimoaan lantiolta ja kallisti tämän reippaalla liikkeellä niin, että Sadie meinasi kaatua. 

"Mitä sinä hullu teet?" nainen älähti kauhuissaan.

"Minä aion suudella ihanaa vaimoani." Tom vastasi ja tuki nyt myös toisella kädellään Sadietä. Hetken pari vain katsoi toisiaan rakastuneesti. Sitten he suutelivat.

Ruokakojun myyjä oli hetken aikaa joutunut ärsyyntyneesti huutelemaan valmiista annoksista toisissaan kiinni olevalle avioparille. Pari nappasi ruuat ja siirtyi pöytään istumaan. 

"Miten hemmetissä näitä puikkoja käytetään?" Tom ärsyyntyi.

"En minäkään kyllä tajua" Sadie tuumasi.

"Onpa kivaa näyttää tällä tavalla idiootilta, kun muut varmasti osaavat. Heti ne huomaavat, että me ei olla kaupunkilaisia" Tom jatkoi.

"Lopeta nyt se mariseminen ja syö vaikka käsin!" Sadie nauroi takaisin onnistuessaan itse puikkojen käyttämisessä.

Arki Tomin ja vauvan kanssa oli niin ihanaa, että eräänä iltana Sadie päätti lähteä kaupoille ostamaan miehelleen lahjaa.

Nainen astui peremmälle liikkeeseen ja katseli uteliaana ympärilleen.

"Täällähän on kaikkea hauskaa jonninjoutavaa tavaraa.. Mikähän ilahduttaisi Tomia.." Sadie pohti ääneen.

"Kuka on Tom?" kuului miehen ääni Sadien takaa. Nainen hätkähti ja kääntyi ympäri.

"Jake?" nainen älähti epäuskoisesti tunnistaessaan mustahiuksisen miehen.

Mies asteli lähemmäs Sadieta. Naisen kasvoille kohosi virnistys.

"En tosiaankaan odottanut näkeväni sinua enää koskaan." nainen aloitti. Jaken hymyillessä Sadie jatkoi:

"Taisin tehdä aika pahaa vahinkoa silloin kun viimeksi nähtiin."

"Toden totisesti teit. Menneet ovat kuitenkin menneitä." Jake huomautti naurahtaen.

Sadie katsoi miestä hieman epäilevästi.

"Mitä sinä tarkoitat?" tämä kysyi. Jake kohotti kulmiaan.

"Olen miettinyt viime aikoina paljon. Vaikka kohtelit minua aikoinaan huonosti, olit kuitenkin ensirakkauteni. En vain saa sinua mielestäni. Kukaan ei ole yhtä hyvä kuin sinä." mies kertoi.

Sadie kääntyi poispäin miehestä salatakseen punan poskillaan ja kohotti kätensä.

"Kuule, tuo kuulostaa hirveän kauniilta, mutta minä olen naimisissa nykyään. Minulla on muutaman kuukauden ikäinen tytärtkin. En halua rikkoa perhettämme."

"Ei miehesi tarvitsisi tietää. Teen mitä tahansa rakkautesi eteen." Jake intti.

"Mutta ymmärrätkö, etten minä rakasta sinua enää?" Sadie vastasi.

"Mutta Sadie..." Jake aloitti, mutta Sadie keskeytti tämän:

"Ei mitään muttia. Muistelen ihan oikeasti lämmöllä sitä aikaa kun olimme yhdessä. Minä jatkoin elämääni eromme jälkeen, ja niin sinunkin pitäisi."

"Entä jos minä en suostu?" Jake kuiskasi astuen vielä lähemmäs naista. Mies hiveli Sadien kättä sormellaan, lopusta tarttuen siihen ja puristi hellästi. Kauhukseen Sadie huomasi puristavansa takaisin.

-----

EXTRA:

 Jaken siminluontikuva.

Oi joi O_O Liikutaanpas sitä vaarallisilla vesillä neitiseni! ...rouvaseni se kai pitäisi olla, onhan likka jo naimisissa.

Jo riittää vitsit. Nyt kun vekara on pieni niin piti keksiä jotain mielenkiintoista juonikuviota aikuisille. Ja niin päädyin luomaan Jaken. Ajattelin pitää miestä tarinassa niin pitkään kuin mahdollista, sillä ihastuin täysin tuohon hurmuriin ♥

Tämän ja seuraavan osan välillä on tosiaan yhden vuoden aikahyppy.