Haasteen toinen osa ulkona, pidemmittä jorinoitta lukemaan vaan!
Hejsan! Koska haaste on kuitenkin aika yksinkertainen, olen
yrittänyt työntää jotain juonenpoikasen tapaista sinne tänne,
pitääkseni haasteen lukemisen teille mielenkiintoisena, ja sen
kirjoittamisen minulle mielenkiintoisena. Eipä tässä taida olla mitään
sen kummempaa höpötettävää, eikun osan pariin!
Sandy oli onnensa kukkuloilla saatettuaan toisen lapsensa maailman. Tämä oli myös poika, ja sai nimekseen Brody.
Sandy
palkkasi nopesti lastenhoitajan ja lähti tuulettamaan aivojaan Willow
Creekin puistoon. Hetken nainen nautti raikkaasta ulkoilmasta aivan
yksin. Kun Sandy käänsi päätään selvittääkseen pehmeän viiman sotkemat
hiuksensa, hänen silmiinsä osui jotain upeaa.
Sandy
nousi ripeästi ylös shakkipöydän äärestä ja hölkkäsi puiston laidalle,
jossa tummahiuksinen mies oli. Tervehdyksien jälkeen mies esittäytyi
Genji Yamaguchiksi. Vaikka nainen oli ajatellut hankkia seuraavaksi
Diego Lobon lapsen, Genjin nähdessään oli Sandy niin lumoutunut, että
vahna taidekriitikko oli kadonnut oitis hänen mielestään.
"Haluiaisiko
herra kenties tulla luokseni käymään kahvikupillisella?" kysyi Sandy
viettelevästi. Genji oli selkeästi helppo mies, sillä kaksikko oli
tuskin varttia ehtinyt keskustella, kun mies oli päätäpahkaa tunkemassa
naisen luokse.
Kaksikon
tehdessä lähtöä eräs naapuruston rouva hölkkäsi heidän ohitseen
tuhahtaen. Sandy oli melkein varma, että oli kuullut naisen mumisevan
jotain "kylälutkan" tapaista ohi mennessään. Sandy ei moisesta
välittänyt, vaan tarttui Genjiä kädestä ja alkoi taluttamaan tätä
kotiaan kohti.
Ennen pitkää kaksikko kuherteli jo Sandyn keittiössä. Kahvit kyllä jäivät keittämättä.
Ilman höyryävää kahviakin tunnelma oli sen verran kuuma, että Sandy ja Genji siirtyivät pian makuuhuoneen puolelle.
Ja sitten kolmas aluilleen... Sandy myhäili mielessään.
---
Muutaman kuukauden kuluttua Sandylla oli jo selkeästi huomattavissa oleva vauvavatsa.
Eräänä
päivänä Sandy sai puhelun tuntemattomasta numerosta. Soittaja oli
Maustefestareilla naisen tapaama baarimikko Daichi. Daichi selitti
naiselle, ettei silloin aikoinaan ollut valmis deittailemaan, koska oli
vasta eronnut. Hän oli kuitenkin ajatellut naista paljon Maustefestarien
jälkeen, ja oli vihdoin kerännyt rohkeutensa ja etsinyt tämän numeron
käsiinsä. He sopivat tapaamisesta tulevina viikkoina.
Sandy
ei itsekkään tiennyt miksi, mutta Daichin soitto oli saanut naisen
todella iloiselle tuulelle. Kotitöistä ei tahtonut tulla mitään vatsassa
lentelevien perhosten takia.
Naisella
oli kädet täynnä poikiensa kanssa. Daichin näkeminen sai siis odottaa.
Perhe oli kuitenkin ykkösprioriteetti Sandyn elämässä.
Sandy
oli myös varma, että Arvidista tulisi vanhempana taiteilija. Poika
kertoi jo nuoressa iässä todella suoraan mitä oli mieltä äitinsä
maalauksista. Pitkäkasvoinen mies ei todellakaan miellyttänyt Arvidin
taiteellista silmää.
Pian oli Brodyn aika kasvaa taaperoksi. Sandy ei ollut uskoa miten suloinen ilmestys hänen pojastaan tulikaan!
Suloiset veljekset tulivat erittäin hyvin toimeen!
Pojat
tekivät myös kepposia pahaa aavistamattomalle äidilleen. Veljesten
ehdoton lempparipila oli saada kylpyhuoneen lattia lainehtimaan
vessanpöntön veden avulla.
---
Romantiikkafestareiden saapuessa kaupunkiin Sandy totesi olevan oikea aika pyytää Daichi ulos.
Odotellessaan
Daichia Sandy päätti syödä. Vauva vaati huomionkipeästi lisää ravintoa
hänen vatsassaan. "Saisinko yhden annoksen dangoja?" Sandy pyysi.
Odotellessaan
tilaustaan Sandy huomasi silmäkulmastaan jonkun vieraan miehen
tuijottavan häntä. "Voinko auttaa teitä jotenkin?" kysyin Sandy hieman
hämmentyneenä. Mies oli selkeästi nauttinut festareilla tarjottavaa
kirsikankukkateetä, joka sai pahimmankin mököttöjän lemmekkääksi.
"Raskausvatsat ovat olleet minusta aina jotenkin kiihottavia" mies
kuiskasi Sandylle. "Anteeksi vain, mutta minä odotan seuraa" Sandy
totesi ja otti askeleen taaksepäin.
Onneksi
Daichi saapui pian paikalle ja tummahiuksinen mies kaikkosi paikalta.
Sandy oli täysin lumoutunut Daichista. Hänestä tuntui, että
punahiuksisessa oli vain jotain erilaista. Jotain, mistä hän olisi
halunnut pitää kiinni, muttei voinut. Hänellä oli tehtävä.
Nainen
päätti kuitenkin nauttia ajasta joka heillä oli. Hän kuitenkin halusi
Daichiltakin lapsen. Parin vaihtaessaan ensisuudelmaansa Sandy oli varma
siitä, tässä olisi mies häntä varten! Jos Daichi vain pystyisi
ymmärtämään, ja odottamaan häntä, ehkä vielä jonain päivänä he voisivat
olla yhdessä.
Paluu
arkeen tapahtui Sandyn mielestä liian nopeasti. Hän olisi voinut
viettää vaikka ikuisuuden Romantiikkafestareilla. Ehkä tapahtumassa oli
nimensä mukaista taikaa, sillä nainen ei saanut Daichia mielestään
millään.
Brody
oli itsenäinen pieni veijari ja keksi melkein mistä tahansa esineestä
itselleen uuden hauskan lelun. Sandyn korvat olivat haljeta Brodyn
paukuttaessa seiniä ja lattiaa paistinpannulla, kunnes kehtasi mennä
repimään melunaiheuttajan poikansa käsistä.
Eräänä lauantaina koittivat Arvidin synttärit. Äiti ja poika puhalsivat yhdessä kynttilät suklaakakun päältä.
Myös
Brody juhlisti veljeään maistamalla kakkua ensimmäistä kertaa
elämässään. Sandy ihmetteli kuinka hänen pieni taaperonsa jaksoi syödä
palasen kokonaan, olihan se nyt noin pienelle simille aikamoisen iso!
Vaihdettuaan
kivempiin kuteisiin Arvid tuli leikkimään pikkuveljensä kanssa. Pojat
olivat edelleen tosi läheisiä, vaikka Arvid olikin nyt kouluikäinen.
Arvidista
oli paljon apua viimeisillään raskaana olevalleen äidilleen nyt, kun
poika kykeni osallistumaan kotitöihin. Poika siivosikin todella
mielellään, sillä ei halunnut äitinsä rasittuvan liikaa.
Viikonlopun
jälkeen päivällisellä Arvid kertoi kaiken äidilleen ensimmäisestä
koulupäivästään. Sandy tosin kuunteli vain puolella korvalla, sillä oli
hetki sitten vasta tajunnut, että talo tulee käymään pian todella
ahtaaksi. Nainen ei ollut varma, uskaltaisiko ottaa muuttoa puheeksi
esikoisensa kanssa.
Lisätienestit
olivat suuressa tarpeessa. Sandy maalasi maalaamistaan, mutta hänestä
tuntui, ettei mikään ollut tarpeeksi. Seuraa äidilleen piti Brody, joka
omitakeisesti, sekä veljensä avustuksella, opetteli puhumaan, kun
kiireinen äitinsä ei ehtinyt opettaa. Sandy poti asiasta huonoa
omaatuntoa, vaikkakin oli iloinen, että Brody oli todella fiksu
ikäisekseen.
Arvid
puolestaan loisti koulussa. Läksyt tulivat tehtyä, aina ajallaan ja
poika näki enemmän vaivaa kuin muut luokkalaisensa. Sandy oli todella
ylpeä molemmista pojistaan.
---
Ei
aikaakaan, kun Sandyn kolmannen synnytyksen aika koitti. Tämä raskaus
oli aiempia raskaampi naiselle, joten hän ystävänsä kehotuksesta päätti
hoitaa sen sairaalassa.
Nainen
oli erittäin hermostunut, jopa peloissaan, kävellessään synnytyssaliin.
Tiesivätkö lääkärit varmasti mitä tekivät? No varmasti tiesivät,
eiväthän he muuten lääkäreitä olisi. Sandy koki olevansa hieman hupsu
ajatellessaan moisia, mutta ei voinut asialle mitään.
Vielä
synnytyssalissa hänen lääkärinsä, Elsa Bjergsen, joutui rauhoittelemaan
häntä. "Luota minuun, tämä sujuu aivan loistavasti. Sinulla ei ole
hätää" Elsa puheli hermostuneelle naiselle.
Kaikki
pelko, ja ennen kaikkea odotus palkittiim. Sandy sai syliinsä kauniin,
terveen poikalapsen. Sandy nimesi hänet Charlieksi.
---
Muutama viikko Charlien syntymän jälkeen Sandy oli vihdoin valmis soittamaan Daichille, pyytääkseen tämän kylään.
Daichin
saavuttua kaksikko ei innostukseltaan ehtinyt kuistia pidemmälle. "Olen
niin onnellinen nähdessäni sinut" Daichi huokaisi suudelmien
välistä.Vaikkakin Sandy oli onnensa kukkuloilla miehen syleilyssä, hänen
sisällään kyti pieni epävarmuus. Pitäisikö hänen kertoa Daichille
kaikki?
Toistaiseksi
Sandy päätti kuitenkin pitää suunsa kiinni. "Kulta, mikä sinulla on?"
Sandy kysyi hämmentyneenä murheellisen näköiseltä Daichilta. "Anteeksi,
ajatukseni harhautuivat vain. Isäni, hän on hyvin sairas." mies totesi.
Sandy kiersi kätensä miehen ympärille ja suuteli tätä poskelle. "Anna
minun viedä ajatuksesi muualle..." nainen kuiskasi vetäen peittoa heidän
päälleen.
Sillä
välin kun Sandy touhusi Daichin kanssa makuuhuoneessa, olivat pojat
yhdessä lukittautuneet vessaan välttääkseen makuuhuoneesta kuuluvaa
meteliä. "Äittällä taas mies?" sopersi Brody. Arvid oli ihmeissään.
Hänen veljensä täytyi olla synnynnäinen nero tai jotain. Tuossa iässä
tajusi jo kaikesta kaiken.
"Joo,
äidillä on miesystävä kylässä." Arvid myönsi hiukan pahoilla mielin.
Miksei heidän perheensä voinut olla normaali? "Haluatko mennä kylpyyn
tai jotain?" blondi yritti vaihtaa puheenaihetta. Brodyn kirkastuneet
silmät ja innokas ilme kertoivat Arvidin onnistuneen tavoitteessaan.
---
Aikuisten
leikit Daichin kanssa olivat tuottaneet tulosta. Sandy oli jälleen
raskaana. Jostain syystä nainen tunsi tarvetta kertoa Daichille
odottavansa tämän lasta. Sandy oli sopinut illallistreffit miehen kanssa
seuraavalle päivälle.
---
Ravintolaan
päästessä Sandyn olo oli vaivautunut. Daichi oli huomaavinaan rakkaansa
vaivaantuneisuuden, joten päätti rikkoa hiljaisuuden kysymällä: "Rakas,
onko kaikki kunnossa?"
Sandy
laske katseensa vaivaantuneesti menuun. Hän yritti pohtia tarkkaan
kuinka sanoa asiansa. "No.. Kuten varmaan huomasit jo, olen raskaana, ja
se on sinun. Koita olla ymmärtämättä tätä väärin, mutten halua sinua
luokseni asumaan, enkä osallistumaan lastenhoitoon." Sandy kertoi
varovasti, Daichi näytti hämmentyneemmältä ja hämmentyneemmältä jokaisen
sanan jälkeen. "En ymmärrä ollenkaan" mies tokaisi varovasti. "Teinkö
jotain väärin?"
"Ei,
et todellakaan!" Sandy aloitti. "Teit juuri sen minkä halusinkin.. Sait
minut raskaaksi. Tämä voi kuulostaa korvaasi oudolta, mutta en ole
halunnut aiempien lasteni isiä heidän, tai minun, elämääni osalliseksi
enää hedelmöityksen jälkeen. Kyse ei ole sinusta. Tämä on vain minun
elämäntapani, asia johon uskon ja tie jota haluan elämässäni kulkea."
nainen lopetti kertomuksensa. Daichi ei näyttänyt enää hämmentyneeltä.
Nyt miehen kasvoilta paistoi kasvava ärtymys. "Sinä olet käyttänyt minua
hyväkseni! Yamaguchien kunniakasta sukua ei kohdella näin! Saat vielä
katua!" Daichi huusi raivoissaan.
"Ya-yamaghucien...?
Tarkoitatko... Ei kai vain, sairas isäsi josta kerroit... sattumoisin
ole nimeltään Genji?" Sandy nielaisi. Naisesta tuntui ettei happi
kulkenut enää keuhkoihin asti ja kurkkua kuristi. "On, mutta miten se
tähän liittyy?" Daichi ärähti kiristellen hampaitaan.
"Minä... Hän... Eh, G-Genji on, tuota, kolmannen poikani Charlien isä..." Sandy kuiskasi.
Pöytään
laskeutui pitkäksi aikaa hiljaisuus. Kumpikaan ei saanut sanaa
suustaan. Totuus kaikesta oli kummallekin kuin isku vasten kasvoja.
Sandy tuijotti häpeissään kynsiään, ja Daichin katse oli nauliutunut
vastapäisellä seinällä olevaan maalaukseen.
"Et voi olla tosissasi." Daichi sanoi hiljaa. Sandy pysyi vaiti.
-----
Toisen
osan loppu. Oih, kun osat on kiva jättää cliffhangereihin! Nautin tästä
suuresti. Tämä osa oli tosiaan huomattavasti tarinamaisempi kuin
edellinen. Tasapainottelen todennäköisesti tarinamaisuuden ja
yksinkertaisemman kerronnan välillä. Riippuu mikä mielestäni sopii
minnekin ja mihin saa jotain jännittävämpää kehitettyä. Tässä kaikki
tältä erää. Soronoo!
~wacky
Omg, mikä lopetus jaksolle!
VastaaPoista