Osa 6: Siirto

Terppa taas! Alkulöpinöitä ei tänään pahemmin irtoa, joten joutukaahan lukemaan siitä! :)

Auringonpaiste, pehmeä tuuli, ja vehreä luonto olivat houkutelleet Sandyn pitkästä aikaa Newcrestin puistoon.

Nainen oli istahtanut shakkipöydän ääreen, ja pian hänen seuraansa liittyi mies, joka esittäytyi Taneli Laineeksi.
"Haluatko peliseuraa?" kysyi Taneli.
"En kyllä ole kovin hyvä pelaamaan, mutta voisit opettaa minua.." Sandy kikatti vastaukseksi. Taneli naurahti, ja suostui ehdotukseen.

 "Toivottavasti et ota tätä pahalla, mutta en voinut olla huomaamatta sinun olevan siunatussa tilassa" huomautti Taneli. Sandyn posket punehtuivat. Pian mies jatkoi:
"Tarkoitan vain, että sinä todellakin hehkut! Onko tämä sinun ja miehesi ensimmäinen?"

"Oletko tosissasi? Köh, tai siis, olen yksinhuoltaja." nainen korjasi.
"Tarkoitan, että olette todella ystävällinen. Kiitos kohteliaisuudesta." Sandy jatkoi.
"Turha sinun on minua kiitellä, lapset ovat ihania. Oikea elämän valo, eivätkö olekin?" Taneli naurahti, sivuuttaen kokonaan Sandyn kommentin yksinhuoltajuudesta.

Siinä samassa Taneli teki siirtonsa, sen jälkeen mies kohotti kulmiaan ja katsahti Sandyyn.
"Olen aivan samaa mieltä! Mitään lapsia ihananpaa ei olekaan! Harmi vain, että nekin kasvavat niin nopeasti." Sandy innostui. Taneli nyökkäili.
"Harmi vain, ettei minulle ole siunaantunut yhtäkään. Kukapa tällaisesta yhteisöpuutarhurista kiinnostuisi..." Taneli totesi vakavana.

 Sandy katsoi miestä säälien.
"Kyllä sinä vielä jonkun jostain löydät" Sandy vihjaisi. Tuohon lapsettomuuteen on kyllä tulossa muutos. Heti kun vaan saan tämän masuasukin ulos vatsastani... Sandy pohti ovelana.

---

Kotona veljekset tekivät yhdessä läksyjä. Ethan, Derek ja Felix yrittivät kaikki saada Charlien apua läksyihin, joka lukiolaisena osasi jo kaikenlaista. Nuoremmat pojat huusivat kilpaa, ja Charlien pää oli hajota meteliin.

 Charlie huokaisi helpotuksesta, kun Brody laahusti jääkaapille.
"Luojan kiitos, jotain järkeä tähänkin lapsihelvettiin! Tule auttamaan näitä kakaroita!" Charlie parahti Brodylle. Lippispää nappasi annoksen juustomakaronia jääkaapista ja naurahti:
"Noh noh, älä nyt. Pojat haluavat vain läksyt nopeasti valmiiksi, että pääsevät leikimään. Teit ihan samaa tuon ikäisenä Arvidille."

Brody istuutui pöydän ääreen. Keittiöön saapui myös huomionhakuinen Georgina. 

"Hei Brody, eikös sinullakin ole kohta puolin syntymäpäivä?" Charlie totesi yhtäkkiä. Brody kohautti olkapäitään ja hymähti.

"Jooh. Eihän niihin taida olla kuin muutama päivä" Brody tokaisi ilmeettömästi, ihan kuin aihe ei olisi kiinnostanut häntä yhtään.

---

 Sandy puuhaili jälleen omiaan. Maalaustaidon hän oli kehittänyt täyteen, ja loi toinen toistaan upeampia maalauksia.
"Ei hitsit! Nyt olen kyllä ylpeä!" nainen ihasteli omaa kädenjälkeään.

Georginan iloksi nainen oli myös päättänyt korjata rikkinäisen nukkekodin. Mitä hän ei olisi tehnyt oman pikkutyttönsä eteen!

Jälleen koitti Sandyn synnytyksen aika, ja maailmaan saapui perheen toinen tyttö. Hän sai nimekseen Holly.

---

 Poikien päästyä koulusta Ethan hyökkäsi Derekin kimppuun. Poika nälvi isoveljeään epäonnistuneesta esitelmästä, joka heidän oli pitänyt esittää luokan edessä yhdessä.
"Sinun takiasi minäkin saan huonomman numeron! Miten joku voi mennä niin pahasti "lukkoon?" Idiootti!" Ethan haukkui.

 "Älä viitsi! Kaikille sattuu vahinkoja. En muutenkaan tykkää esiintyä luokan edessä..." Derek puolustautui. Ethan repesi nauruun.

 "Kaikille sattuu... En tykkää muutenkaan... Läpäläpä, miten voit olla tollainen nysvä?" Ethan yli-imitoi ärsyttääkseen.
"Lopeta jo, ei tuo ole hauskaa!" Derek yritti pitää pintansa, ja pinnansa.

 "Nysvä! Nysvä! Pikku mammanpoika varmaan menee helmoihin itkemään. Olet sinäkin isoveli, kun et pientä palautetta kestä!" Ethan jatkoi pistävästi. Derekillä tosiaan alkoi mennä hermo.

 Vihdoin pojan pinna nasahti, pian huusi Derek posket punaisina:
"Nyt riittää! Mä menen kertomaan äidille! Sitten sä saat kuulla kunniasi!"

Niine hyvineen poika lähti jalkojaan tömistellen sisälle. Ethan tuhahti.
"Kerro vaan, ei pelota! Lellipentu!" Ethan sähähti isoveljensä loittonevalle selälle.

 ---

 Sandyn oli jälleen aika kaivaa kakuntekotarpeet jääkaapista. Hieman alakuloisena hän aloitti kakun teon. Ennen keski-ikää hän oli ehtinyt synnyttää vain kahdeksan lasta. Todennäköisesti hän ehtisi tehdä muutaman vähemmän ennenkuin olisi liian vanha. Urakkaa oli siis vielä paljon jäljellä, ja hänen nuorin tyttärensä tulisi perimään hänen tehtävänsä.

 Tänä iltana kynttilät puhaltaisivat yhdessä Sandy ja Brody. Brodyn oli aika astua aikuisuuden kynnyksen yli, ja Sandyn astua eläkesuunnitelmien ja keski-iän kriisien luvattuun maailmaan.

 Kaksikko puhalsi kakkujen kynttilät symbioosissa.

Tyylinsä ja hiuksensa uudistanut Sandy. Naisesta tuntui, että keski-ikäisenä hieman äidillisempi look vetoaisi helpommin miehiin.

 Keittiössä aiemmin tapellut kaksikko törmäsi toisiinsa. Ethan mutusti voileipää ja tutkaili isoveljensä ilmettä alta kulmain. Hän rohkaistui kysymään hiljaa:
"Kerroitko jo äidille..?"
Derek kurtisti kulmiaan ja tuhahti:
"En, kun noi juhli. Aattelin kyllä mennä nyt"

 "Oo kiltti ja älä. Mä tulin pyytämään anteeksi. Oikeesti sori, olin vaan tosi huonolla tuulella, ennois saanu purkaa suhun" Ethan sanoi. Derekin suupielet kaartuivat leveään hymyyn.
"Saat anteeksi! En tykkää olla riidoissa" poika kiljahti innoissaan.

 Brody oli lähtenyt kotoa nopeasti ja hiljaisesti heti syntymäpäivien jälkeen. Sandy sai lohtua Hollyn hellimisestä. "No, olihan Brody aina se hiljaisin.. Hieman erakkoluonne kenties. Harmi etten ehtinyt hyvästellä.." Sandy puheli surullisena Hollylle, joka luonnollisesti ei ymmärtänyt sanaakaan.

 Nukutettuaan Hollyn Sandy siirtyi alakertaan siivoamaan. Nainen äkkäsi poikansa tanssimassa olohuoneessa ja huikkasi tälle:
"Olisitko Charlie-kulta kiltti ja laittaisit Georginan kohtapuolin nukkumaan?"

 "Joo joo!" Charlie ärähti äidilleen. Miksei äiti tajunnut, että illat olivat se aika, jonka hän omisti tanssimiselle? Aina piti tehdä sitä, ja sitten tätä.

 "Äiti haluaa sut nukkumaan, jos olisit tällä kertaa kiltti etkä pistäis vastaan?" Charlie ehdotti hieman kiukkuisesti pikkusiskolleen. Georgina pudisti rajusti päätään.
"Tattoo tanttia!" pieni tyttö kiljui.

 Charlie huokaisi raskaasti. Itsepäinen pikkutyttö, raivostuttava jopa, mutta niin suloinen, että sai tahtonsa aina läpi. Jälleen Charlie heltyi.
"Okei, mutta vaan vähän aikaa, vartin päästä nukkumaan." poika totesi. Georginan heiluessa kuin hullu, Charlie havahtui soivaan kännykkäänsä. Hän nosti luurin korvalleen ja sanoi:
"Hei Brody, mitäs mitäs?"

---

Tuntien päästä Sandy löysi kauhukseen edelleen olohuoneessa joraavan Georginan.
"Mitä ihmettä?" Sandy älähti ja jatkoi:
"Eikö Charlie laittanutkaan sinua unille? Mikä ihme noita teinejä vaivaa?" Sandy nappasi protestoivan taaperon syliinsä ja suuntasi kohti tämän huonetta.

 Charlie tosiaan oli suutuspäissään suostunut isoveljensä hulluun ehdotukseen. Brody tiesi Charlien tanssihaaveista, ja oli päättänyt ottaa tämän mukaansa klubille, väärillä henkkareilla varustettuna, Olihan Charlie vielä ala-ikäinen.

 Charlie ei meinannut pysyä housuissaan jännityksen ja innostuksen vuoksi. Hän näkisi nyt ensimmäistä kertaa oikeasti sitä yöelämää, mistä oli pienestä asti haaveillut.

 "Tuletko sinä haaveilija jo?" Brody naurauhti omissa maailmoissaan olevalle veljelleen. Kysymys sai Charlien säpsähtämään. Mitään sanomatta poika seurasi isoveljeään sisälle.

 Sisällä tanssilava kutsui Charlieta kuin hunaja Nalle Puhia. Hän liukui ensin varovaisesti ja hiljaa sileälle lattialle, ja alkoi liikuttaa kehoaan musiikin tahtiin. Rytmin ja volyymin noustessa Charlie antoin musiikin viedä itseään.

Poika oli kuin transsissa, ja tanssi, kuin tämä olisi viimeinen tanssi hänen elämässään.
Tämä on kyllä elämäni paras ilta! Charlie ajatteli onnellisena.

---

 Charlie oli hiippaillut kotiin vasta auringon noustessa, toivoen ettei äitinsä olisi vielä hereillä. Harmikseen Sandy olikin jo hoitamassa aamutoimia Georginan kanssa, tosin, nainen ei huomannut ollenkaan poikansa öistä retkeä. Muutenkin, Sandyllä oli tälle päivälle suuria suunnitelmia.

 Sandy ja Taneli olivat sopineet treffit, ja kaksikko tapasi Windenburgissa pienessä kahvilassa. Taneli katseli ympärilleen ja rikkoen hiljaisuuden mies totesi: "Ompas täällä kaunis sisustus"

 Sandy nyökkäsi. Tilanne oli jostain syystä lievästi kiusallinen. Ehkei Taneli tosiaan ollut tottunut treffailuun. Mies oli kuitenkin pukeutunut parhaisiinsa ja Sandy oli vain arkivaatteissaan. Sandy säpsähti takaisin todellisuuteen kuullessaan kysymyksen:
"Olet selkeästi synnyttänyt. Tuliko tyttö vai poika?"
"Tyttö tuli, nimesin hänet Hollyksi" Sandy hymyili hurmaavasti.
"Kaunis nimi. Isä ei taida olla kuvioissa?" Taneli tunnusteli.

 "Ei, ei hän ole.Taisinkin sanoa sinulle viimeksi, että olen yksinhuoltaja. Enhän minä muuten olisi pyytänyt sinua ulos" Sandy sanoi Taneli katsoi nolona polviinsa.
"Olet oikeassa, anteeksi etten kuunnellut sinua. Olen kuitenkin iloinen nähdessäni sinut. En odottanut, että haluasit nähdä uudelleen" Taneli tunnusti posket punoittaen.

 "Tietenkin halusin! Olet todella hurmaava" Sandy lirkutti. Taneli punastui entisestään. Mies kiitteli hiljaa.

 Treffit sujuivat hyvissä merkeissä. Kaksikko keskusteli, nauroi ja flirttaili.

 "Kylläpäs aika rientää, minun täytyy alkaa tekemään lähtöä." Taneli sanoi ja nousi ylös pöydästä. Sandy seurasi miehen esimerkkiä.

 "Kiitos seurastasi, toivottavasti näemme vielä uudestaan" Taneli sanoi ja kääntyi jo kannoillaan, mutta epätoivoinen älähdys pysäytti hänet:
"Odota, haluaisin sanoa vielä jotain!" Sandy sanoi katsoen miestä syvälle silmiin. Taneli katsoi naista kysyvästi.

Sanojen sijaan kyse olikin teoista. Sandy suukotti miestä huulille, jolloin tämä jähmettyi hetkeksi. Rentouduttuaan kuitenkin Taneli vastasi suudelmaan innokkaasti. Kotiin lähteminen ei kuitenkaan lähtenyt miehen mielestä, mutta omansa sijana pari siirtyi Sandyn kotiin yhdessä. 

---

 Viikkojen kuluttua Sandyn raskausvatsa oli jälleen nähtävissä. Touhut Tanelin kanssa tuottivat siis tulosta!

Perheen kuopus oli myös kasvanut hurjasti. Holly oli kuin ilmetty isänsä. Samat liekehtivän punaiset hiukset, ja violetit silmät.

-----

Huhhuh, sainpas sen osan vihdoin valmiiksi. Pahoittelen myöhästelyäni, mutta tosiaan, muuton jälkeen on ollut jokapäivä jotain ylimääräistä, aikaa vievää tekemistä, töisä puhumattakaan. Tähän osaan olen itse tosi tyytyväinen, ja toivon tämän olevan se suunta jolla tarina jatkuu. Kunhan nuo lapset kasvaa, saa myös hiukan juonijuttuja toteutettua ;)

~wacky